|
Keväällä
perhomessuilla esiteltiin Jockfalletin leirintäaluetta ja
kalastuspaikkaa. Kun vielä Äikkään Miki kertoi
käyneensä siellä ja pidelleensä hirmulohia
(taisipa saadakin), asia jäi niin sanotusti korvan taakse ja
otin paikan esitteet.
Kesälomani
on tänä vuonna lohenkalastukseen sopimattomaan aikaan
mitä Tenoon tulee ja siksi yritin saada muutamia
vapaapäiviä "kalastusiskuihin". Jokseenkin
selvää on, että tänä vuonna Tenolle ei
kannata uhrata vähiä vapaapäiviä kun vielä
viikkorauhoitus olisi vienyt yhden päivän.
Päätin
käydä pikaisesti katsomassa Kalixjokea ja Jockfalletia.
Joki oli upea ja putous häkellyttävä. Kalastusluvat
ovat halvat, 80 kr/vrk ja majoitus kohtuullinen 500kr/vrk/ mökki
neljällä vuoteella. Outo järjestely oli se, että
vuoropäivin perhokalastajat kalastivat joen toista puolta ja
uistinkalastajat toista.
Putouksen
vieressä oli kalatie jossa oli laskuri ja nousevista kaloista
kertova tilasto. Muutamaan päivään ei portaasta ollut
noussut yhtään lohta. Syyksi kerrottiin vedenkorkeuden,
sillä joki oli lähes tulvakorkeudessa.
Ensimmäinen
päivä meni niin kun oudossa paikassa tuppaa
käymään.......kalojen ja - paikkojen etsimiseen.
Rannoissa pyörivät akanvirrat vaikeuttivat kalastusta. |
|
Minulla
oli kelluva siima vain yhdenkäden vavassa ja heittelin sillä
akanvirran yli ja otin siimaa sisään. Jotenkin tuntui
että kalat olivat tressaantuneita eivätkä ottaneet.
Luulisi
tuollaisesta lohimäärästä vahingossakin jo jonkin
ottavan perhoonkin. Niin tapahtuikin, noin 7-9kg lohi otti perhoni,
hyppäsi, syöksyi satakunta metriä, tuli miltei
suosiolla aivan lähelle ja sitten uusi syöksyhyppy ja irti.
Ainakin tuli todistettua, että ottaa se lohi, vaikka huonosti.
Tuli vaihdon
aika. Uistinmiehet tulivat paikalle ja aioin mennä nukkumaan
mutta jäin vielä juttelemaan, kun oli mukavaa porukkaa ja
aika monet osasivat suomea.
Seuraavana
päivänä kalastin toisella puolen, enkä oikein
löytänyt kivaa tapaa kalastaa koska tulva teki joka
paikkaan kovat akanvirrat ja kalat näyttäytyivät
pääosin heittojen ulottumattomissa. Päivä meni
heittoharjoitteluun ja odotteluun, että vielä
pääsisi kopasemaan sen ottipaikan. Matalammalla vedellä
paikka olisi mitä mainioin perhokalastukseen.
Vuorokauden
vaihtuessa menin vanhalle paikalle ja ensimmäisellä
yrittämällä kala kiinni. Tämä
käyttäytyi päinvastoin kun edellinen, pysyi
paikallaan, jumputti, sitten siima löystyi, luulin sen jo
päässeen irti, kun sain siiman kireälle kala olikin
kiinni, mutta sitten se irtosi, oli lähtenyt tulemaan kohden.
Kalastustapahtumani olivat siinä, mutta kun olin jo
lopettelemassa eräs ruotsalainen sai tartutettua samalta
paikalta kalan, mikä sitten osoittautui 8kg kirkkaaksi loheksi.
Paikkana
Jockfallet on hieno, kalastus järjestetty hyvin ja ihmiset
ystävällisiä ja avuliaita. Joki on melko iso
kooltaan.......jossain Tornionjoen ja Tenon väliltä,
ehkä lähempänä Tornionjokea. Kuulemma alempana on
paljon hienoja perhokalastukseen soveltuvia paikkoja ja sivujokia.
Eräs
suomalainen kalaporukka kertoi, että heille ei myyty
kalastuslupia erääseen sivujokeen koska ei tulvan takia
ollut mahdollista saada kalaa. Tämänkaltaista olen viimeksi
kuullut vuosia sitten Keski-Norjassa, kyllä Tenolla
myydään ja vieläpä mieluimmin silloin kun ei voi
kalaa saada.
Ainoa
seikkailuhenkinen asia Tenoon nähden puuttuu.....paikallisen
väestön kanssa ei onnistu saamaan aikaan
kompetenssikonfliktia eikä kalastusvuoroista tule kinaa.
Kalixjoki on
melko suuri virta jotain Tenon ja Torniojoen väliltä,
ehkä kooltaan lähempänä Torniojokea.
|
|
Nuotiopaikkoja
ja laavuja on paikalla kiitettävästi. Merkattuja
kävelyreittejä ja luontopolkuja on tuntureille,
luontoharrastuksia omaaville perheenjäsenille on tarjolla
aktiviteettejä jos ei kalastus tarpeeksi kiinnosta. Ainoa
vähän harmillinen asia oli, että nuotiopaikoille oli
kerääntynyt kaljapurkkeja - pulloja. Luulisi niiden olevan
kevyempiä poiskannettavia tyhjinä. Ei kylällä
taida olla pikkurahan puutteessa olevia poikiakaan kun pullot ovat
paikalla edelleenkin.
Terv. Jari Jamalainen |