|
Faktat/ Kiiminkijoki
Itse olen
ahkerasti käynyt joella n. 50 krt kevät/kesä 2000
aikana. Mielestäni ongelmana on kalojen verkko- ja
rysäkalastus, mutta on siellä paljon myös muita ongelmia.
Ongelma
1. Valvonta
-
Lähimmän viiden vuoden aikana itseltäni ei ole lupia
kyselty. Jos istutetaan kaloja, niin tuntuisi että, jostain
pitäisi saada rahaa. Nykyisen tasolla olevalla valvonnalla kalat
viedään koskista heti, mahdollisesti kalastetaan ilman
lupia sekä käytetään vielä matoa
syötteinä. Tämä on arkipäivää
Kiiminkijoella, pitäisikö jotain tehdä?
Ongelma
2. Kalastuksen kirjoittamattomat säännöt
- Kuinka monta
kertaa onkaan joku tullut virveli kourassa puskasta ja kävellyt
juuri siihen niskalle ja kahlannut koskeen, johon olin juuri tulossa,
niin juuri siihen hyvään monttuun.
Ongelma
3. Vesi
- Joessa oleva
vesi muuttuu n. heinäkuussa siihen kuntoon, ettei sieltä
saatuja kaloja pysty syömään. Kahluu kengissä
pitää olla nastat, jos aikoo pysyä pystysssä koskessa.
Ongelma
4. Saalismäärät
- Uskoisin
nykypäivänä jokaisella elintason olevan sitä
luokkaa, ettei tarvi esim. 6 kpl istutus taimenia
ruokapöytään. Saati että, jotkut kalastavat
Kiiminkijoesta Tammukoita, voi hel...
Ratkaisuehdotuksia:
-Valvonnan
lisäys ammattitaitoisilla ja puolueettomilla kalastuksen
valvojilla, jotka saavat pienen maksun ko. hommasta. Uskoisin
että, lupamarkkoja sekä kalastuksen moraali paranisi koskilla.
- Miten
on mahdollista, että Simojoen vesi on parantunut huomattavasti
entisistä ajoista. Näitä ratkaisuja esim.
saostusaltaat ojitusalueille sekä niiden valvonta luulisi olevan
helppoa, koska on se onnistunut muuallakin, miksei Kiiminkijoella?
-
Kalastuksen sääntöjen kirjoittaminen paperille ja
jakaminen luvan oston yhteydessä.
- Esim.
sämppikosken alueella, joka on pitkä kalastualue tulisi
olla esim. pooli/alue ajattelu, jossa merkataan maastoon kalastuksen
aloituspaikka. Kun olet kalastunut alueen loppuun, odotat seuraavalla
aloituspaikalla, kunnes on sinun vuoro. Tenolla tulee turpaan, jos
etuilet, kumminkin samat kalamiehet käyvät myös muilla
Suomen koskilla, ei tämä kalastus voi olla niin vakavaa,
etteikö voisi tarjota myös muille mahdollisuuksia.
-
Kahlaus on mukavaa, mutta joku "roti" pitäisi
siinäkin olla. Esim. taimenen kalastus on mahdotonta, kun joku
kahlaa sämppikosken tapaisilla, matalilla koski osilla,
keskellä virtaa, kun heittopituuksia
lisäämällä päästäisin samoille
alueille. Puolalaistekniikan voisi vaihtaa Suomalaistekniikaksi.
Kiiminkijoki
on komea joki, jossa on kalastettavaa aluetta vaikka monelle
tuhannelle kalastajalle. Kalastusmatkailu on vielä nukkumassa,
mutta toivoisi sen heräävän, koska toimenpiteillä
Kiiminkijoella on tulevaisuutta vaikka mihin. Esim. Pohjola-Opiston
alue olisi todella toimiva alue ns. kalastusparatiisiksi. Jos
koskessa on kalaa, kalastajilla on tilaa kalastaa, koskilla ei ole
villinlännen meininki sekä valvonta ja
lupakäytäntö ovat kohdillaan, miksi lähtisit
aidan toiselle puolelle kalaan. Oulunseudulla on kalastajia, joilla
on rahaa, se on varmaa, mutta on eri asia kun pistetään
vissypullo ja kolapullo vierekkäin ja kysytään, kumman
värisessä vedessä mieluummin kalastat vastaus on
selvä. Nimittäin puitteet ja kulttuuri ovat eri asia
monelle, unohtamatta tietenkään saalista.
Kumminkin
kesällä ollessani Tenolla, kuulin tarinoita kavereista,
jotka saivat ensimmäisen lohensa vasta, kolmen tai neljän
kalareissunsa aikana. Puitteita, jotka ovat Tenolla, eivät ole
ikinä samoja, eivätkä tule olemaan Kiiminkijoella,
mutta jos kalamies ei saa kalaa, on olemassa myös monia muita
syitä kalastaa ja olla kalalla kuin itse saalis (en tarkoita
myöskään pohjoiseen tulevia busseja, palveluineen).
Toivottavasti
Kiiminkijoen kunnat ja kalastusseurat sekä ranta-asukkaat
tajuavat sen mikä mahdollisuus meitä voisi odottaa tulevaisuudessa.
Terveisin
Janne Sirviö
|
