|
Pikkujalka
liikkui välillä aika laajalla säteellä kun
etsittiin parhaita harjusmestoja.
Kolmentoista
vanhana vanhemmat laskivat minut ensimmäistä kertaa yksin
soutamaan. Olin kulkenut isäni ja isän vanhimman veljen
Henrikin matkassa jo vuosia veneessä ja soutamisen alkeet,
soutulinjat ja ajolinjat alkoivat olla jo hallussa. Muistan
vieläkin elävästi miten heti ensi laskulla tintti otti
vieheeseen ja niin sanotusti teki minusta lohimiehen. Monenlaista
seikkailua on ollut myöhemminkin lohien kanssa.
Olen saanut
myös verenperintönä perhonsidonnan taidon. Joskin
sitä taitoa voisi vaalia hieman paremminkin, sillä olen
itse aika laiska sitomaan. Jos ottiperhoja on jo rasiassa, niin uusia
ei mielestäni silloin tarvita.
Perhovalikoimani
ei koskaan ole ollut mikään laaja. Tosin ottiperhot ovat
kyllä mielessäni ja kalat merkattuina myöhempiä
tarkasteluja varten.
Mitään
suurlohta en ole onnistunut ikinä saamaan ylös asti mutta
sovitaan niin että kohtaloni on: pientä ja paljon, se
kyllä käy. Siinä samalla se lähenee se
suurlohikin, toivon niin.
Myös
omatekemät Jo-Lu vaaput on kuuluneet viehevalikoimiin
vuosituhannen vaihteesta alkaen.
Poikani, Juuso
ja Juho on myös innokkaita lohen pyytäjiä. Perintö
näkyy jatkuvan. Vanhempi poika tekee perhoja, ja sai 2007
vuoden kesällä yksinään lohen vetsikkokoskesta
soutaen. Lohi painoi muuten 9,75kg ja kalkussa poika oli saanut
koukattua kalan. Juuso on sen samaisen 13v. minkä itsekin olin
kun aloittelin tätä jaloa lajia. Myös Juhon
käsissä tintti taipuu nopeasti.
Hyvältä
näyttää.
Terveisin
Jouni |
