Jo-Lu Vaapun tarina

Historia juontaa alkunsa viime vuosituhannen loppuun, jolloin työkaverin puuhastelua seurattuani,aloin itsekkin kiinnostua vaapun teon mystiikasta. Silloin ensimmäiset prototyypit valmistuivat.

Vaappu sai nimensä kaverini Tikkasen Jöökin lausahduksesta, kun hän kuuli, että olin ruvennut vuolemaan vaappuja. Jööki oli laiskuuttaan tallantanut puhelimeen nimeni hieman lyhennettynä, hän tokaisi heti kun kuuli asiasta, että vaappuja valmistuu, onko ne Jolu vaappuja?

Joitakin kaloja niillä tuli, lohiakin, vaikka silloin ensimmäinen intressi oli tehdä vaappu vetouistelukisoja silmällä pitäen.

2001 vuonna onnistuin vuolemaan ja suunnittelemaan semmoisen pelin joka vetouistelukisoissa, heti veteen päästyään alkoi pyytää. Voitettiin uistelukaverini, Toiviaisen Mikon kanssa Kainuun KMP-Vetouistelu cupin Kiannan osakilpailu, ja voin sanoa, että voittokaloista 90 % tuli sillä yhdellä ja samalla vaapulla. Se runko jouti kisan jälkeen talteen ja siitä tilasin kopioita sorvista Immoselta. Veto Jo-Lu 14 ja 11 cm kuhalle ja hauelle oli nähneet päivänvalon.

Hiukan siitä myöhemmin teetätin myös 9 cm yksilön, joka osoitti myös kuuluvansa kalapyytöjen joukkoon.Taimenelle (ja lohellekkin) tehty malli on kirjauttanut pilkkukylkiä saalistilaston. Se on myös kuhalle toimiva peli.

2003 vuonna laitoin isälleni Tenolle testiin muutamia, tuosta 11 cm kuhavaapusta katkaisten tehtyä lohimallia, joka olisi tenon virtauksiin sopiva muodoltaan ja kooltaan.

Onnistuin kyllä mielestäni heti, sillä semmoisella musta/kelta värisellä Jo-Lulla isä Nilssi sai kaverinsa Korhosen Paavon kanssa silloin kesäkuun alussa toistakymmentä kalaa. Osa oli kyllä talvikoita, mutta myös muutamia nousukaloja oli viehe ärsyttänyt ottamaan.Ukkokin alkoi olla kallellaan aikasta lailla tuohon Jo-Lu vaappuun,näin ainakin haistelin tilannetta mielikseni.

Itse tulin sinä vuonna Tenolle kesäkuun toisella viikolla. Otin noita yksitoistasenttisiä runkoja mukaan ja ajattelin rakennella muutamia kymmeniä ottivaapuja paikan päällä. Sahailin niitä joutuaikoina lyhemmiksi ja aloin valmistaa tulevaa lohi Jo-Lua. Pienoisen sattuman kautta, sain hieman värivinkkiä eräältä soutajalta Uulassa. Miehen nimeä en muista, mutta ottivehkeitä siinä esittelimme toisille puolin ja toisin,silloin kylmänä yönä. Hänellä oli Torniojoella tehty vaappu jolla hän oli saanut tulosta aikaan myös Tenolla sille kesälle.Otin vinkit tosissaan.

Lisäilin hieman tuleviin vaapuihin harmaata selkään ja vaihtelin raitojen väriä,tein myös punaista kylkeä fluori punaisella värillä.

Sain lopussa ensimmäiset vaaput valmiiksi ja ensimmäisellä viikolla kun rupesin niitä uittamaan, eli se viikko kun kulkutus oli jo loppunut ja päästiin "puhtaalle baanalle", vaaput osoitti heti toimivuutensa. Muistan sen maanantain kun läksin Vetsikosta, omasta rannasta soutamaan. Soudin Eliaskallion montun ja siitä sitä niskaa alaspäin. Koskea ajattelin sillä kertaa soutaa ihan siitä keskikarin vierestä, siitä josta Norjalaiset olivat kulkuttaneet hyvällä menestyksellä.Siitä en ollut itseasiassa soutanut , lienekkö yhtään kertaa, aiemmin. Oli juuri tulossa siihen matalimpaan valliin koko koskessa, siinä patojen alla, karin puolella, kun oikean puoleinen vapa alkoi taipuilla. Sen uuden värin noin 5kg jalka kelpuutti viimeiseksi, ärsyyntyneeksi nautinnoksi.

Lohi Jo-Lu sai lentävän lähdön. Uulan jälkeen tulin kalkkuun ja perhana, niinpähän sain soudettua kalkussa sen vaapun kiinni pohjaan, juuri sen, jolla olin aiemmin saanut kalan vetsikoskesta. Yritin saada sitä sieltä pitkään, ajelin välillä mootorillakin mutta ei . Siellä oli ja pysyi ja sinne jäi. Lievästi sanottuna siinä paikassa hieman jopa vitutti, näin jos lievästi voisi sanoa. No soutelin loppuyön ilman sitä ottiväriä, sillä muut yksilöt oli jääneet Vetsikoon, enkä kehdannut lähteä niitä asioikseen hakemaan.

Seuraava ilta antoi osviittaa tulevasta, vaappu alkoi oikeesti pelata. Tapahtumia alkoi olla siellä täällä ja se toinen yksilö antoi 4 lohta ja jalan ihan pariin päivään. Isä Nilssi sitä kävi joutoajalla myös uittelemassa siinä välissä ja Isän saldo oli kaksi kpl 11 kg. Vetsikoskesta ja Uulasta.

Alkoi käydä kuhina siinä meidän kentällä, kun lohimiehet kävivät jututtamassa sen hetkisiä saamamiehiä. Ihme ja kumma , moni halusi semmoisen ottiväri vaapun mukaansa. Ja taas se kertautui se, mistä aiemminkin on puhuttu. Vedessä viehe pyytää. Paljon tuli kalatapahtumia muillakin lohimiehillä jotka saivat semmoisen ottipelin mukaansa. Oma runko jouti taas kopiosorviin Immoselle ja niin lohi Jo-Lu sai virallisen alkunsa.

Se väri pelasi koko kesän. Velipojat Veikko ja Eki ja myös isä saivat sillä vielä useita lohia sille kesälle. Tekisi mieli sanoa että äitikin olisi saanut jos olisi lähtenyt kokeilemaan, niin varmalta se silloin tuntui.

Se oli muuten hieno kesä, se kesä 2003 ja myös hieno väri, väri 2003.

Jouni

 

Vuosi 2008, väri 2003, vielä pelaa. Jussi ja Jone ja 11 +, Peurasta.

Paluu Jounin Perholistalle


Paluu Vaaput.com