|
Jo-Lu Vaapun tarina
Historia juontaa alkunsa
viime vuosituhannen loppuun, jolloin työkaverin puuhastelua
seurattuani,aloin itsekkin kiinnostua vaapun teon mystiikasta.
Silloin ensimmäiset prototyypit valmistuivat.
Vaappu sai nimensä
kaverini Tikkasen Jöökin lausahduksesta, kun hän
kuuli, että olin ruvennut vuolemaan vaappuja. Jööki
oli laiskuuttaan tallantanut puhelimeen nimeni hieman
lyhennettynä, hän tokaisi heti kun kuuli asiasta, että
vaappuja valmistuu, onko ne Jolu vaappuja?
Joitakin kaloja niillä
tuli, lohiakin, vaikka silloin ensimmäinen intressi oli
tehdä vaappu vetouistelukisoja silmällä pitäen.
2001 vuonna onnistuin
vuolemaan ja suunnittelemaan semmoisen pelin joka
vetouistelukisoissa, heti veteen päästyään alkoi
pyytää. Voitettiin uistelukaverini, Toiviaisen Mikon kanssa
Kainuun KMP-Vetouistelu cupin Kiannan osakilpailu, ja voin sanoa,
että voittokaloista 90 % tuli sillä yhdellä ja samalla
vaapulla. Se runko jouti kisan jälkeen talteen ja siitä
tilasin kopioita sorvista Immoselta. Veto Jo-Lu 14 ja 11 cm kuhalle
ja hauelle oli nähneet päivänvalon.
Hiukan siitä
myöhemmin teetätin myös 9 cm yksilön, joka
osoitti myös kuuluvansa kalapyytöjen joukkoon.Taimenelle
(ja lohellekkin) tehty malli on kirjauttanut pilkkukylkiä
saalistilaston. Se on myös kuhalle toimiva peli.
2003 vuonna laitoin
isälleni Tenolle testiin muutamia, tuosta 11 cm kuhavaapusta
katkaisten tehtyä lohimallia, joka olisi tenon virtauksiin
sopiva muodoltaan ja kooltaan.
Onnistuin kyllä
mielestäni heti, sillä semmoisella musta/kelta
värisellä Jo-Lulla isä Nilssi sai kaverinsa Korhosen
Paavon kanssa silloin kesäkuun alussa toistakymmentä kalaa.
Osa oli kyllä talvikoita, mutta myös muutamia nousukaloja
oli viehe ärsyttänyt ottamaan.Ukkokin alkoi olla kallellaan
aikasta lailla tuohon Jo-Lu vaappuun,näin ainakin haistelin
tilannetta mielikseni.
Itse tulin sinä vuonna
Tenolle kesäkuun toisella viikolla. Otin noita
yksitoistasenttisiä runkoja mukaan ja ajattelin rakennella
muutamia kymmeniä ottivaapuja paikan päällä.
Sahailin niitä joutuaikoina lyhemmiksi ja aloin valmistaa
tulevaa lohi Jo-Lua. Pienoisen sattuman kautta, sain hieman
värivinkkiä eräältä soutajalta Uulassa.
Miehen nimeä en muista, mutta ottivehkeitä siinä
esittelimme toisille puolin ja toisin,silloin kylmänä
yönä. Hänellä oli Torniojoella tehty vaappu jolla
hän oli saanut tulosta aikaan myös Tenolla sille
kesälle.Otin vinkit tosissaan.
Lisäilin hieman tuleviin
vaapuihin harmaata selkään ja vaihtelin raitojen
väriä,tein myös punaista kylkeä fluori punaisella värillä.
Sain lopussa ensimmäiset
vaaput valmiiksi ja ensimmäisellä viikolla kun rupesin
niitä uittamaan, eli se viikko kun kulkutus oli jo loppunut ja
päästiin "puhtaalle baanalle", vaaput osoitti
heti toimivuutensa. Muistan sen maanantain kun läksin
Vetsikosta, omasta rannasta soutamaan. Soudin Eliaskallion montun ja
siitä sitä niskaa alaspäin. Koskea ajattelin sillä
kertaa soutaa ihan siitä keskikarin vierestä, siitä
josta Norjalaiset olivat kulkuttaneet hyvällä
menestyksellä.Siitä en ollut itseasiassa soutanut ,
lienekkö yhtään kertaa, aiemmin. Oli juuri tulossa
siihen matalimpaan valliin koko koskessa, siinä patojen alla,
karin puolella, kun oikean puoleinen vapa alkoi taipuilla. Sen uuden
värin noin 5kg jalka kelpuutti viimeiseksi, ärsyyntyneeksi nautinnoksi.
Lohi Jo-Lu sai
lentävän lähdön. Uulan jälkeen tulin
kalkkuun ja perhana, niinpähän sain soudettua kalkussa sen
vaapun kiinni pohjaan, juuri sen, jolla olin aiemmin saanut kalan
vetsikoskesta. Yritin saada sitä sieltä pitkään,
ajelin välillä mootorillakin mutta ei . Siellä oli ja
pysyi ja sinne jäi. Lievästi sanottuna siinä paikassa
hieman jopa vitutti, näin jos lievästi voisi sanoa. No
soutelin loppuyön ilman sitä ottiväriä, sillä
muut yksilöt oli jääneet Vetsikoon, enkä
kehdannut lähteä niitä asioikseen hakemaan.
Seuraava ilta antoi osviittaa
tulevasta, vaappu alkoi oikeesti pelata. Tapahtumia alkoi olla
siellä täällä ja se toinen yksilö antoi 4
lohta ja jalan ihan pariin päivään. Isä Nilssi
sitä kävi joutoajalla myös uittelemassa siinä
välissä ja Isän saldo oli kaksi kpl 11 kg.
Vetsikoskesta ja Uulasta.
Alkoi käydä kuhina
siinä meidän kentällä, kun lohimiehet
kävivät jututtamassa sen hetkisiä saamamiehiä.
Ihme ja kumma , moni halusi semmoisen ottiväri vaapun mukaansa.
Ja taas se kertautui se, mistä aiemminkin on puhuttu.
Vedessä viehe pyytää. Paljon tuli kalatapahtumia
muillakin lohimiehillä jotka saivat semmoisen ottipelin
mukaansa. Oma runko jouti taas kopiosorviin Immoselle ja niin lohi
Jo-Lu sai virallisen alkunsa.
Se väri pelasi koko
kesän. Velipojat Veikko ja Eki ja myös isä saivat
sillä vielä useita lohia sille kesälle. Tekisi mieli
sanoa että äitikin olisi saanut jos olisi lähtenyt
kokeilemaan, niin varmalta se silloin tuntui.
Se oli muuten hieno kesä,
se kesä 2003 ja myös hieno väri, väri 2003.
Jouni
|
