LOHISAAREN HOPEA - JOUNI LUKKARI Joskus 90-luvun vaihteessa, isä Nils oli tehnyt perhon jonka antoi mulle testiin sanoen että "elä vaihda jos ei heti hykäse". Ajattelin kun läksin Lohisaaren rannasta, että jos ei heilahda vapa ennen sähkölinjaa niin varmasti vaihan vehettä. No ei tarvinnut vaihtaa, siinä oli kuusi kalatapahtumaa tunnin sisällä!, joista kaksi tinttiroista ylös asti, lohijalan karkuutus ja ison kalan otti kans. Silloin alkaa perho olla aika kohillaan kun kelpaa useamman kokoluokan kaloille. No viimmeinen kala sillä perholla oli  10 kg lohi, joka särki siitä helan ja perho joutui arkistoon. Taisipa olla  kymmenes kalakin sillä perholla. No sitten kulu vuosia ja taispa unohtua koko perho .Tuli taas kesä ja päätin sitaista äijälle kaksi perhoa testiin täältä Kajaanista. Ei siinä kauaa tarvinnut miettiä minkälaista perhoa rupesin väsäämään. 2/0 ja 4 numeron koukkuun hieman parannetun version tästä hopea runkoisesta, laitoin vielä kirjelmän mukaan jossa kehoitin olemaan vaihtamatta perhoa jos ei heti nykäse.Olihan se kuulemma nykässy (2h laskua), vaan kun ei muuta niin ilmeissesti oli joutanut ö-mappiin perhot. Ja taas kului vuosia , olimme veljeni Veikon kanssa soutamassa (sen kesän viimeinen viimeinen lupa yö itsellä, oli loma lopullaan ja lähtö Kajaaniin päivällä). Tintti oli veneessä ja klo 4:n pintaan aamulla, ei oikein räsäkkää meinikiä. Viimeinen lasku pahtakoskesta talon rantaan oli vielä tarkoitus soutaa. Siinä kateltiin jo otti vehkeitä ja perhorasioita melko tarkasti läpi ja eikö se meikäläisen silmään ottanut tämä perho Veken rasiasta, joka oli oikeesti äijän rasia, oli taas Vekelle lainannu vermeet (unohtanu takin taskuun). No sitastiin perho siimaan ja 2 minuuttia soutua ennenkuin otti (6kg) ja uusi lasku ja 2 minuuttia soutua ja 2 kg. Ja hyvällä mielin pötköttelemään. Jätin perhon taas isälle ja ajattelin että sillä kyllä lohen hinta halpenee. Vaan liekö muistanu äijä uittaa perhoa koko loppukesänä? Ja niin meni taas vuosi ja laiskana miehenä en kehannu sitaista ees kopiota kyseisestä perhosta. Tenolle tultua etintä käyntiin ja ei sitä perhoa, tätä kyseistä löytyny ei sitten mistään rasiasta ja toissa kesä meni taas pyytämättä koko kamppeella, ku ei tullu mieleenkään sitaista sitä paikanpäällä. No talavella tuli tuli tehtyä tämä kyseinen perho ja kesä 2001 näytti oisi sillä tainnu saaha lohia "läjäpäin" muinakin kesinä joilloin se ei ollut pyynnissä. Suurin lohi oli tasan 10 kg ja edelleen tuttu tyyli jatkui: Tuli jalkoja ja tinttejä (se on silloin aina kohillaan). Pitäähän se tämmönen pyytö ihan nimellä ristiä ja siihen nuorimmainen veli kehitteli tämän nimen: LOHISAAREN HOPEA. 4,6 kaksihaara  tai 2/0 koukkuun sidottu vaatii hieman aurinkoa, joltakin kantilta, koskissa pelannut erityisesti ainakin 2001 kesällä. Koukku: 2-haara No:4 tai 6 Pyrstö:  Punainen kultafasaani Perä:  Hopea,fluorinvihreä floss jatke Vyö: Musta strutsi Runko: 1/3 Hopea, keskellä 1/3 fluorin oranssi floss, 1/3 hopea Kierre: hopea, musta silkki Hälilä / kurkku: vaalea kukko, kurkku vihreä kukko Siipi:  Vihreä orava, oranssi orava, 3 kultafasaanin siikasta, 3 vihreää flashabou siikasta Pää: Punainen Kalastusterveisin Jouni Lukkari Paluu reseptiin