|
Sain
perhoreseptin 90-luvun alkupuolella Kuhmolaiselta Korhosen Reijolta
Lohikosken
lähtöpaikalla. Perho on antanut minulle useita kymmeniä
kaloja vuosien aikana, sillä ensimmäiselläkin sain
toistakymmentä kalaa, lohia, jalkoja ja tinttejä. Sen
perhon pyynti tosin loppui vieraan käsissä, sillä olin
antanut perhon lainaksi eräälle kalakaverilleni joka
läksi heinäkuussa tenolle. Kaveri soitti sitten sunnuntaina
puolenpäivän jälkeen ja oli hyvin tohkeissaan, sanoi
että heillä on yli 10 kg lohi veneessä, mutta
perho(perusmusta) näytää saaneen vähän siipeensä
taistelussa.
Pyysin nauttimaan täysin rinnoin tilanteesta, kun tiesin
että lohi oli ensimmäinen kyseiselle kaverille. Taisi olla
sille kyseiselle perholle 12:sta kala kaikkiaan.
Joskus
vuosituhannen vaihteessa laskeskeltiin heinäkuun loppupuolella
veljeni Veikon kanssa vetsikoskea alas kolme kertaa
peräkkäin kalan kanssa. Helanderin Jame oli soutamassa
asiakasta Uulassa, ja Jamella alkoi pää pyöriä
kiinnostavuutta osoittavalla tavalla, kun seurasi meidän
väsyttely touhuja.
Jame huomasi
että sama vapa oli työntouhussa koko ajan ja pyysikin
meitä käymään rannassa sitten myöhemmin,
sanoen että hänellä saattaisi olla asiaakin!?.
Näytin Jamelle perhon, ja sen pohjalta hän suunniteli sen
oman James Rekordin. Jame sai vielä sillä perholla
loppukesänä toista sataa kiloa lohta.
Samalle
viikolle sattui vielä mainittava tapaus jossa Perusmusta
näytteli myös suurta roolia. Lopettelin siltä
kesältä pyyntiä. Oli lauantai-ilta ja olin ajatellut
etten enää ota lupaa, vaan huilailen ja lähden
perheeni kanssa ajelemaan sunnuntaina kohti Kajjjaania. Veljeni
Veikko katsoi ilmeisesti tilanteen tulleen ja pyysi perhojani lainaa,
aikoi mennä kaverinsa kanssa Karnjarggaan, ja lähteä
sieltä tulemaan alaspäin. Toinen veljeni Eki souti myös
kaverinsa kanssa alempana, Uulaa ja Vetsikkokoskea.
No kymmenen
aikaan soi kännykkä ja Veikolta tuli semmoista tekstiä,
että lupahan se oli vielä haettava minunkin. Oli ollut
viimeiseen tuntiin 7 kalaa kiinni, muutamia veneessä,
tinttejä ja jalkoja, isommat oli karanneet. Yksi kala oli
kuulemma ottanut Perusmustaan kun se oli roikkunut
vavanpäässä puolentoista metrin siimassa veneen laidan
ulkopuolella. Vapa oli jäänyt siihen, kun toisessa vavassa
oli ollut lohi kiinni ja pientä äksöniä oli,
ehkäpä oli himmeliäkin pukanut.
Ei muuta kuin
kolkuttelemaan Joukon ovelle ja lupa ”mustasta”. Vauhdilla
takaisin ja autotalliin perhon tekoon. Kaksi haara n:o 4 Perusmusta
kiireellä, jopa niin kiireellä että tuli sipastua
päähän vielä mustaa lakkaa
hättäännyksissään. Otin vielä ukolta
muutaman perhon lainaan ,ja eikun joelle.
Ajelin
tietysti Karnjarggaan Vetsikosta. Perusmustaa piti kuivatella
veneenlaidassa ajaessa, ja taisipa se sen verran kuivaa että
uskalti solmun tehdä siihen.
Läksin
tulemaan sieltä alaspäin. Mutta mutta, eipä nykinyt
mulla siellä, ei Lohisuvannossa, ei Tuvdaksessa, ei Ruunessa.
Pahtakosken
niskalla rupesi sitten tapahtumaan. Pari tinttiä niskalta
sillä äijältä lainatulla perholla. Kolmannella
kerralla pääsin jo kuninkaan kiven alle, kylmän
kaltioon. Siinä taipui raskaammin ja 8.5 kg. kala hyppäsi
veneen kokan takana melkein heti kun vapa taipui. Oli nopeutta ja
virtaa, mutta räväkkä alku väsytti kalan
kumminkin nopeasti. Koukkasin sen jo ennen Antin ja Pentin taloa.
Menin siihen
keskikarille punnitsemaan kaloja ja jatko käsittelemään
niitä. Vene näytösti tulevan alhaalta.
Eki kaverinsa
Jounin kanssa saapuivat juttusilleni. Ihailivat siinä kalojani
ja utelivat ottivehkeitä. Selvitin kaveruksille että
Perusmusta ei petä vieläkään, sillä 8.5 kg,
ja puna/musta oli toinen perho väriltään, millä
tintit. Kyselin poikien kuulumisia, hiljasta oli kuulemma ollut. Eki
näytti vieheitä millä olivat pyytäneet.
Vaihtoivat
perhot karilla, mutta jättivät kumminkin yhden vielä
entisen. Perho joka jäi vapaan, oli muuten pienen poikani Juuson
suunnittelema, jonka hänelle tein aikaisemmmin. Koko oli 8 n:o
ja kaksihaara koukkuinen. Saatuani perhon valmiiksi poika ihmeekseni
antoi sen heti Ekille. Sanoi vielä että tämän kun
pistät perään niin se taivuttaa. Eki näytti
olevan myös varma asiasta, sillä perho näytti saavan pyyntiaikaa.
Kerroin
siinä samalla miten olin nähnyt jo montaa kertaa pintomassa
ison lohen siinä omassa rannassa, hiukan veneiden alapuolella.
Eki tekaisi
mulle vielä kaatoryypyt kalojen kunniaksi virne naamalla.
Oli siinä
kuksallinen täyttä evästä. Veikkaan että
prosentit oli lähempänä sataa kuin
viittäkymmentä siinä juomassa. Sitä piti
litkiä kuin kissa kuumaa maitoa.
Istahdin
siihen veneen kokkaan katselemaan kun pojat oli aloittamassa laskua
Pahtakoskesta. Litkin aina välillä siitä kuksasta.
Kohta kaverukset näkyivät seisovan veneessä ja kohta
uudella laskulla taas uudestaan. Tintti oli veneessä, toinen oli
kuulemma karannut. Sain sen tietooni kun ajoin ohi vielä kiitos
laskulle itsekkin.
Kerkesin tulla
siihen pahtakosken mutkaan kun poijjat oli siinä oman rannan
kalan kohdalla. Sitten alkoi kuulua kolinaa ja rullan
pärinää ja kaikkea muitakin ääniä
mitä lohestus tarjoaa parhaimmillaan. Pitkässä vavassa
näytti oleva iso kala kiinni. 15 kg. lohi ärsyyntyi
siitä pienestä kaksihaaraisesta niin, ettei malttanut olla
kopasematta. Voi pojat, sitä tuulettelua siellä Vetsikosken
niskalla silloin aamulla. Se kuului muuten kauas kun Eki ja Jouni
tuuletteli ennätys kalastaan. Omassa rannassa punnittiin
vielä kaloja ja otettiin valokuvia.
Siinä
muuten alkoi varmaan tuntumaan itse kustakin että
tässähän ollaan oikeita lohimiehiä.
Suositellen
perhoa pilvisellä ja sateisella säällä, loppukesä.
Huomio,
poikkeuksellisen isot silmähöyhenet!!
Yksi suosikkiperhoistani.
jouni |
