|
Tein kyseisen
perhon vuonna 1988. Perho on säilynyt rasiassa siitä asti.
Kaloja on tullut toistakymmentä tällä kyseisellä
yksilöllä. Kopioilla saaduista ei ole lukua.
Huvittava
tapaus satui juuri sen ensimmäisen kalan kanssa, jonka sain
muunnoksella. Vietin lomaa Lohisaaressa heinäkuussa ja
kalastelin tietysti lohta.Yöllä alkoi tulemaan vettä
taivaalta ja Tenossa vesi lähti kovaan nousuun
päivällä. Aavistelin että nytpä kannattaisi
lähteä soutamaan Lohisuvantoa. Kolmella vavalla ja perholla
pyytäen laskettelin koskea ja sen jälkeen suvantoa
alaspäin vesisateessa. Ei ollut muita soutajia.
Sinä
kesänä oli käytössä ensimmäinen oma
ostama Ambassadeur, joka oli yhdessä vavassa, malli 7000 C. En
ollut sillä kelalla päässyt vielä pelaamaan kalan
kanssa.
Alhaalta
lähestyi vene, ja lähemmäksi päästyä,
huomasin veljeni Veikon Vetsikosta tulevan Ylä-Outisen Matin
kanssa heittämään Tobya kosken alle. Poijat kertoi,
että lohta oli kuulemma kovasti liikkeellä, olivat kuulleet
puskaradiosta. Kummasti siinä tuli tolkkua lisää
soutuun itsellä.
Vähän
Niilon talon yläpuolella, ollessani Norjan puolella
kääntämässä, kuulin rullan
"sirinää". Katselin poikia jotka olivat
yläpuolella minusta heittelemässä. Molemmat nakkasi
yhtä aikaa,joten olin ihmeissäni mistä ääni
kuuluu, ennen kuin hoksasin, että omasta veneestähän
se lähtee. Lohi oli kiinni ,mutta kun vavan nokka ei ollut
paljon laidan ulkopuolella, niin kuin ennen oli tapana, niin sepä
ei paljoa taipuillut. Oma lukunsa oli kyllä nyt se uusi
kelakin. Ääni räikäässä oli tosiaan
sirinää verrattuna vanhoihin pokarulliin.
Sen
jälkeen kaikki meni enempi tai vähempi
tyylikkäästi ja 9,5kg lohi päätyi lopussa
parempiin pöytiin.
Kelakin
haukkui siinä samalla hintansa, vaikka sitä piti
aikaisemmin talvella piilotella joutain kuukausia tulevalta rouvalta.
Ei nimittäin uskaltanut heti mennä sanomaan, että
tulipahan ostettua tuhannen markan lohirulla, siinä muun
puutteen keskellä. Tosiaan odottelin sopivaa hetkeä ennen
kuin saatoin ilmaista asian.
Katsoin
eräänä viikonloppuna tilaisuuden tulleen, kun Matti
vaimoineen saapui kylään. Illan edetessä tunnelma oli
sen verran vapautunutta että sanoin ylpeästi ohimennen
hankkineeni uuden lohirullan, jota tietysti esittelin
onnellisena.Tällä tavalla sain vähiten
"korvamakiaa" kun oli vieraitakin paikalla. Täydellinen
suunnitelma meni putkeen, mutta mieleen se on jäänyt
itsekullakin. Aina välillä rouvakin muistuttelee asiasta.
Yleensä ne ensimmäiset kerrat jää mieleen &ldots;
asiassa kuin asiassa, joilla on vähänki painoarvoa.
Perho
pyytää parhaiten vesisateella, yleisperho kesäksi! |
