|
Alkukesän
pyytäjä,kovalle vedelle.
Ajelin aikoinaan Uulasta
Lohikoskeen erään lohiparven kintereillä. Olin kokenut
Vetsikko koskessa ikimuistettavia hetkiä muutamaa tuntia
aikaisemmin.Silloinkin olin yksinään joella.
Juuttisäkissä oli tavaraa ja näytti että kalat
eikun isonee koko ajan mitä pitemmälle aamu etenee.
Parhaalla laskulla oli kaksi kalaa yht aikaa kiinni, lohi ja jalka.
Onnistuin kyllä ”ravistelemaan” molemmat irti.
Siinä oli muuten äksöniä. Toinen kala meni
koskessa ylöspäin ja toinen alaspäin, ja niinhän
siinä lopulta kävi että molemmat karkuutin.Itse
asiassa sen jälkeen tunne oli niin ihmeellinen että piti
kaiken varulta jo nipistellä itseäkin, että onko
tämä tottakaan!?
No ajelin kumminkin vielä
ylös, pyynti vei silloinkin mennessään. Lohikosken
oottopaikalla syntyi kuhinaa kun joku huomasi täyven makuisen
juutisäkin veneessäni.Uteliaimmat alkoivat jo kysellä
vieheitä ja kun selvisi että joka kala oli tullut perholla,
kyseltiin jo värejä. Näytin kyllä saama pelit
auliisti. Kiivas keskustelu heräsi oottopaikalla. Parhaat jo
luuli pyytäneensä liian koreilla ja kauniilla vehkeillä
omien sanojensa mukaan. Niinpä tai näin, mulla näkyi
olevan kumminkin sopivat pelit, sillä heti lähtöpaikan
jälkeen, kun sain laskettua kaikki pyydöt ulos, oli
ensimmäinen lohi kiinni. Sekin tosin karkasi kosken alla. Mutta
heti kun laskin vieheitä uudestaan otti tintti jonka onnistuin
saamaan ja pian vielä toinenkin tintti jonka myös sain
veneeseen.Ne oli muuten sen yön pienimmät kalat.
Kiintiö tuli silloin täyteen ja läksin ajelemaan
takaisin Vetsikkoon.
Sen yön paras pyytö
tosiaan näytti hieman vaatimattomalta, mutta perhon
puolustukseksi voi sanoa että olihan se ollut jo yli kymmenen
eri lohen suupielissä siihen mennessä, eli ihan oikeassa paikassa. |
