|
Aurinkosade Talvella 2007 päätin jättää väliin ruuhkaiset iltahetket, öiset retket ja mietin kirkkaan ilman perhoa. Jonkinlainen viritelmä siitä syntyi rasian kätköihin. Myöhemmin keväällä sattui Manu poikkeamaa perhoja hakemaan. Kahvitellessa katseltiin Manun kanssa sitomiani perhoja. Manu poimi edellä mainitun perhon rasiasta kysyen: Mille kelille? Metsään menin kun vastasin aurinkoiselle, sillä niin sen olin ajatellut sitoessani toimivan. Manu vastasi että sadeilmoille. Perhoa tutkittiin vähän lisää ja Manulta tuli korjausehdotus. Tein perhoon Manun ehdottaman lisäyksen, kainostelematta keskelle perhoa, sinivihertävä häkilä. Rustasin muutakin pientä muutosta, lähinnä neli-osaisen rungon, mutta periaatteessa pysyin lähellä prototyyppiperhoa. Siksipä tälle Aurinkosade perholle kehittäjiksi voi ilmoittaa Mauno Bogdanoff:n ja minut. Perhon nimi voisikin olla samalla kelisuositus. Tälle perholle Helin:in Pekka löysi oman hetken ” Siimanpäähän silloin, kun aurinko paistelee kumpupilvien välistä aamulla. Tämän kanssa kun erehtyy Kuusiniemen kärkeen ottimontulle sellaisella ilmalla, niin voi toisella kädellä jo pidellä vavasta kiinni, sillä sen verran varman oloiselta perho näyttää. Päättelisin että tämänkaltaiselle perholle pohjan on oltava kirkas kivipohja ja veden pitää olla kylmää alle 15 astetta ja kirkasta ja normaali korkeudella.” Itse en ole Aurinkosadetta käyttänyt kuin kerran, Kymillä sain sillä mukavan lohikontaktin soutaen, aamupäivällä sateisen aamun jälkeen selkenevä ilma kun pilvisyys oli hajoamassa. Mutta jos ihan välttämättä tuntee tarvetta olla teepussina vesisateessa, ei kun siiman päähän Aurinkosadetta. Julkaistu aiemmin Perhorasiassa 27.05.2007 sekä ollut esillä Tenojoki-sivustolla 2007. t Petri |