|
Syy
pienemmille vaelluspoikasmäärille viime vuosina on kovin
yksinkertainen: vuosina 1996-1998 Tenojokeen nousi vähemmän
lohia ja näiden kesien pyyntikauden jälkeen kutemaan
jääneiden naaraslohien määrät
jäivät siten pienemmiksi. Eli ei pienestä
naaraskutupopulaatiosta voi millään syntyä suurta
vaelluspoikasmäärää eikä heikentynyt
vaelluspoikasten määrä voi johtaa suureen jokeen
palaavaan lohimäärään vaikka meriolosuhteet
olisivat lohelle kuinka hyvät tahansa. Ihmisen tulisikin
huomioida entistä tarkemmin lohikantojen
hyödyntämisessä näiden kantojen luonnollinen
vaihtelu; kalastusta tulisi säädellä voimakkaammin
sellaisina vuosina kun on tiedossa huonommat kannat ja toisaalta
kalastus voisi olla vähemmän rajoitettua sellaisina vuosina
kun jokeen tulee enemmän lohta. Tulee myös huomioida se,
että Tenojoen tuottamasta lohesta edelleen noin puolet
kalastetaan Norjan rannikolla, jolloin myös Tenon sopimuksen
kutuvaltioperiaatteen mukaan tiukempia säätelytoimia
täytyisi harkita tehtäväksi koskien rannikon
kiilanuotta- ja koukkuverkkokalastusta. Toisaalta joessa tapahtuva
kalastus sitten kumminkin lopulta määrää
naaraskutukalojen määrät ja joen poikastuotannon.
Hyvänä esimerkkinä meriolosuhteiden vaikutuksesta
lohikantojen vaihteluihin ovat vuodet 1990-1994, jolloin Tenon
vesistöön nousi edeltäviä vuosia runsaammin eri
ikäistä lohia ja näiden vuosien kudusta peräisin
olevat lohenpoikaset vaelsivat mereen pääasiassa vuosina
1998-2000. Kun Barentsinmeren lämpötila sitten selvästi
kohosi vaelluspoikasvuosina 1998-2000 saatiinkin ennätykselliset
lohivuodet titeille (yksi merivuosi) vuonna 1999 ja 2000,
lohijaloille (kaksi merivuotta) vuosina 2000-2002, isommille lohille
(kolme merivuotta) vuosina 2001-2003 ja neljän merivuoden lohien
lukumäärät sitten ovatkin lisääntyneet
vuosina 2002 ja 2003. Vuonna 2004 näyttääkin
toteutuvan se arvio, että sellaisina vuosina kun on vähiten
tittejä niin suhteessa eniten saadaan isoja lohia.
alkuun
Tenojoen kuten
muidenkin pohjoisten lohikantojen kehittyminen riippuu niistä
toimenpiteistä, joilla näiden kantojen pyyntiä
säädellään. Kaikkinainen lohen avomeripyynti
Atlantilla kiellettiin jo vuonna 1984 eli kaksikymmentä vuotta
sitten, minkä lisäksi Norja kielsi rannikon tuntumassa
käytetyn ajoverkkopyynnin vuonna 1989. Siis mitään
lohenpyyntiä ei enää ole ollut pitkään
aikaan sillä alueella meressä, missä Tenonkin lohet
kasvavat. Tällainen hyödyntämismalli onkin
ekologisesti ainoa oikea tapa, jolloin lohet voivat saavuttaa
luonnollisen sukukypsyysiän ja koon meressä ja niiden
pyynti on sallittua ainoastaan aivan rannikon tuntumassa ja joissa
niiden vaeltaessa kutualueilleen.
Norjan
rannikon lohenkalastuksen tiedetään kohdistuvan suhteessa
enemmän isoihin lohiin kuin pieniin ja niinpä esimerkiksi
Tromssan läänin alueella onkin kokonaan kielletty vuonoissa
koukkuverkon käyttö ja kiilanuotan käyttö
sallitaan vasta kesäkuun puolivälistä lähtien.
Tämän säätelyn tarkoituksena on ollut saada
jokiin enemmän isoja naaraslohia paremman poikastuotannon
aikaansaamiseksi. Tenovuonossa on vuonna 2003 ollut 219 kiilanuottaa
tai koukkuverkkoa, missä on selvä vähennys vuoden 1995
294 pyyntiyksikköön. Norjan rannikolla lohenpyynnin
kannattavuutta heikentää koko ajan se, että
luonnonlohesta saatava hinta on alhainen ja tämän onkin
arvioitu vaikuttavan lähitulevaisuudessa
väistämättä luonnonlohen pyynnin vähenemiseen
samanaikaisesti, kun itse kalastajat ikääntyvät ja
lopettavat pyynnin. Huonoina lohikesinä kuuleekin Utsjoella
mainittavan, että norjalaiset troolaavat lohiparvet merellä
tai muuta vastaavaa mutta tosiasiallinen syy kuitenkin on ihmisten
oman kalastuksen aiheuttama lohikannan heikkeneminen yhdessä
muuttuvien meriympäristöolosuhteiden kanssa.
Toisaalta
Tenojoen lohien merkintätutkimukset 1970-luvulla osoittivat,
että niihin kohdistuu kalastus hyvinkin pitkällä
Norjan rannikko-osuudella aina Tromssan läänin alueelta
lähtien ja siten mitkä tahansa lohenkalastuksen muutokset
vaikuttavat Tenosta saataviin saaliisiin. Ajoverkon käytön
kieltäminen Norjan rannikolla vuonna 1989 vaikutti Tenollakin
siten, että lohijalkojen lukumäärät saaliissa
lisääntyivät, mutta itseasiassa ei voida sanoa
vielä, että kyseisellä kiellolla olisi ollut
vaikutusta lohikannan parantumiseen, sillä vanhempien
lohenpoikasten tiheyksien ei ole havaittu lisääntyneen
pitkäaikaisseurannoissa odotusten mukaisesti. Ehkä Tenossa
tapahtunut kalastustehon lisääntyminen on vain ottanut sen
osan saaliista joka ikäänkuin säästyi
ajoverkkopyynniltä, eikä siten olekaan johtanut
kokonaislohikannan parantumiseen.
alkuun
Koska Tenojoen
vesistöön ei istuteta ainoatakaan lohenpoikasta
lohikantojen lisäämiseksi, onkin
kalastussääntöjen toimivuudella tärkeä
merkitys Tenon monimuotoisten, vesistön eri osiin sopeutuneiden
osakantojen säilyttämiseksi ja lisäämiseksi,
kuten Tenon sopimus edellyttää.
Tenojoen
vesistössä lohenkalastus tapahtuu edelleen sillä
periaatteella, että yleensä kalastetaan niin tehokkaasti
kuin on mahdollista ja tämä koskee kaikkia eri
kalastajaryhmiä ja kalastajatapoja vuonon kalastus mukaanlukien.
Tämä onkin ymmärrettävää, sillä
muodostavathan lohenmyynnistä saadut tulot merkittävän
osan toimeentulosta ja toisaalta matkailukalastajat sijoittavat
suuria summia lohestusmatkaansa, jonka tarkoitus vain aniharvoissa
tapauksissa on saada mahdollisuus rentoutua subarktisessa luonnossa.
Lohta Tenolle tullaan pyytämään.
Kalastustehon
heikkeneminen havaitaan selvimmin matkailukalastajien
määrien pienenemisenä sellaisina vuosina, kun
kalastuskauden kuluessa saadaan tietoa lohikannan tilasta.
Matkailukalastajien saaliiksi saatujen lohien määrä
onkin suoraan riippuvainen kalastukseen käytettyjen vuorokausien
määrästä, mitä ehkä tulevaisuudessa
voitaisiinkin käyttää hyväksi saaliiden
määriä säädeltäessä. Toisaalta
matkailuyrittäjät voisivat omaehtoisesti luopua
verkkopyydysten käytöstä ja täten taata
saalisvarmuuden asiakkailleen.
Vaikka
Tenon alueella eri kalastusmuodot edelleen pystyvät toimimaan
rinnakkain ovat eräät matkailuyrittäjät
oivaltaneet luopua osaksi kalastuskautta verkkopyydysten
käytöstä ja ovatkin satsanneet
matkailuyrittämiseen, mikä tuottaa toimeentuloa myös
heikkoina lohivuosina. Tenon vesistön alueella on havaittavissa
sama lohenkalastuksen kehittymisilmiö kuin Norjan
rannikollakin-verkkopyydysten käyttö näyttää
vähenevän koskien erityisesti patojen
käyttöä. Tämä liittyy yhteiskunnan
muutoksiin, jolloin mm nuoret mahdolliset patokalastajat
löytävät itselleen toisenlaista tekemistä. On
arvioitu, että Tenon Norjan puolella erityisesti patokalastajien
määrät tulisivat selvästi
vähenemään kalastajien ikääntymisestä
johtuen ja noin kymmenen vuoden kuluttua lohipatoja arvioidaan olevan
selvästi nykyistä vähemmän.
Koska Tenon
vesistössä ei ole minkäänlaisia saaliiden
rajoituksia kuten ei ole Norjan rannikollakaan, on erittäin
vaikea nähdä tilannetta, että jokin kalastajaryhmä
oma-aloitteisesti ryhtyisi rajoittamaan omaa saalistaan. Tenojokea
valitettavasti pidetään ja on aina pidetty tästä
näkökulmasta ehtymättämänä, ja jopa
sanotaan, että ei lohi Tenosta pyytämällä lopu.
Tosiasiassa
lohen levinneisyysalue Tenossa on selvästi pienentynyt ja
eräiden pienten osakantojen arvioidaan kuolleen sukupuuttoon
vesistön yläosissa. Realiteetti on kuitenkin se, että
todellakaan kukaan ei luovu mielellään saalisosuudestaan
toisen hyväksi eli ei halua sellaisia toimia, joilla
lisättäisiin vapaaehtoisesti koko vesistön
kutukalamääriä. Esimerkiksi pyyntitehon
vähentäminen elokuussa voisi lisätä selvästi
suurten pääuomine poikastuotantoa
säästämällä naaraslohia. Yleensäkin
naaraslohien luonnontaloudellinen merkitys on suuri elokuussa ja
niiden merkitys saaliina on paljon vähäisempi. On olemassa
runsaasti jokia, missä noudatetaan luonnontaloudellisia
lähtökohtia nimenomaan naaraslohia suojaavilla
kalastusjärjestelyillä ja toivoisin Tenon
vesistössäkin tällaisten ajatusten siirtyvän
käytännön toimiksi. Tenolla on kuitenkin muistettava
se, että ainakin osassa vesistön alaosaa pyyntiä
saatetaan jopa joutua tehostamaan kalastuskauden lopussa ja sen
jälkeenkin, jokeen nousevien kassikasvatuksesta karanneiden
lohien kudun estämiseksi.
alkuun
Tenon
vesistön kilomääräinen
kokonaissaalis tullee
edelleen laskemaan vuosina 2005 ja 2006 johtuen siitä, että
isojen lohien määrien arvioidaan olevan edelleen
väheneviä johtuen 1990-luvun lopun pienemmistä
naaraskalamääristä kutupopulaatiossa. Toisaalta ennustamiseen
vaikuttaa aina epävarmuustekijöitä
ja erityisesti kun on kyse vaelluskalasta, johon kohdistuu kalastus
pitkin Norjan pohjoista rannikkoa. Kuitenkin vuosina 2000-2003
Tenojoen vesistöön on jäänyt selvästi
aiempia vuosia enemmän naaraslohia ja niiden tuottamat
poikasmäärät ovat vähitellen saavuttamassa
vaellusikää ja voidaankin
arvioida että tittien,
jotka muodostavat Tenosta pyydystetyistä lohista 45-70%, määrien
tulisi lisääntyä selvästi vuodesta 2006
lähtien ja seuraava saalismäärän huippu tulisi
ajoittumaan vuosille 2008-2010.Toisaalta,
jos lohenkalastus vähenee Norjan rannikolla lähivuosina,
sillä on Tenojoen vesistön saaliiden
lisääntymiseen merkittävä myönteinen vaikutus. |
